Splatoon Raiders on saanut paljon kiitosta sarjan tähän asti kunnianhimoisimpana yksinpelikokemuksena, mutta GameSpotin mukaan samalla on unohtunut yksi tärkeä asia: Splatoon-sarjan aiemmat kampanjat olivat huomattavasti parempia kuin niille usein annetaan tunnustusta.
Julkaisun mukaan Raiders ei niinkään keksi kaikkea uudelleen, vaan kokoaa yhteen yli kymmenen vuoden aikana hioutuneet ideat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Splatoonin yksinpelit ovat aina olleet tärkeä osa sarjaa
Monet pelaajat muistavat Splatonin ennen kaikkea verkkomoninpelistään, minkä vuoksi yksinpelikampanjoita on usein pidetty lähinnä opastusosioina ennen varsinaista toimintaa. GameSpot kuitenkin muistuttaa, että jokainen pääsarjan peli toi mukanaan uusia ideoita sekä pelattavuuteen että tarinankerrontaan.
Vaikka kampanjat olivat suhteellisen lyhyitä, ne laajensivat jatkuvasti Splatonin maailmaa, esittelivät uusia aseita ja pelimekaniikkoja sekä syvensivät pelisarjan taustatarinaa tavalla, joka ei näkynyt moninpelissä.
Ensimmäinen Splatoon loi koko pelimaailman perustan
Vuoden 2015 alkuperäisen Splatonin Octo Valley -kampanja teki suuren osan työstä sarjan maailman rakentamisessa. Pelaajat tutustuivat Octarian-vihollisiin sekä heidän ja Inklings-hahmojen väliseen historiaan. Piilotetut Sunken Scroll -keräilyesineet avasivat yksityiskohtaisesti pelimaailman taustoja, kuten muinaista sotaa eri lajien välillä sekä Inklingien alkuperää.
Myös kenttäsuunnittelu sai kiitosta. Jokainen taso keskittyi uusiin pelimekaniikkoihin ja tarjosi vaihtelua esimerkiksi mustesilloilla, liikkuvilla alustoilla ja muilla Nintendo-peleille tyypillisillä oivaltavilla ratkaisuilla.
Splatoon 2 laajensi pelimekaniikkoja merkittävästi
Splatoon 2:n Octo Canyon jatkoi ensimmäisen pelin rakennetta, mutta lisäsi pelaajille enemmän asevaihtoehtoja. Samat kentät voitiin suorittaa erilaisilla varusteilla, mikä kannusti kokeilemaan uusia pelityylejä.
Erityisen paljon kiitosta sai kuitenkin Octo Expansion -lisäosa, jota pidetään edelleen yhtenä koko pelisarjan parhaista yksinpelikokonaisuuksista.
Laajennus toi mukaan epälineaarisen etenemisen, metrokarttaan perustuvan kenttärakenteen sekä erittäin haastavia tehtäviä. Samalla se sisälsi myös Inner Agent 3 -pomotaistelun, jota GameSpot kuvailee yhdeksi videopelien vaikeimmista pomovastuksista.
Splatoon 3 kokeili uusia rakenteita
Kolmannen osan Return of the Mammalians vaikutti aluksi toistavan aiempien pelien kaavaa, mutta muuttui nopeasti avoimemmaksi kokonaisuudeksi.
Kenttien suorittamisjärjestystä voitiin vaihdella aiempaa vapaammin, ja samalla peli esitteli monipuolisia haasteita, joissa opeteltiin käyttämään moninpelistä tuttuja erikoiskykyjä.
Myös Side Order -lisäosa uudisti sarjaa yhdistämällä roguelite-elementtejä Splatonin pelimekaniikkaan. Pelaajat rakensivat omia hahmokehityksiään ja etenivät satunnaisesti vaihtuvien haasteiden kautta, mikä toi sarjaan täysin uudenlaista uudelleenpelattavuutta.
Raiders yhdistää aiempien pelien parhaat ideat
GameSpotin mukaan juuri tässä Splatoon Raiders onnistuu erityisen hyvin. Peli hyödyntää ensimmäisen Splatonin vahvaa maailmanrakennusta ja piilotettua taustatarinaa, Splatoon 2:n asekokeiluja sekä Octo Expansionin epälineaarista etenemistä.
Samalla Splatoon 3:n kykyharjoitukset ja Side Orderin pysyvät hahmoparannukset näkyvät Raidersin omissa järjestelmissä, kuten Sampler Dungeons -haasteissa ja hahmon kehitysmekaniikoissa. Lopputuloksena on peli, joka ei hylkää aiempia ratkaisuja vaan rakentaa niiden päälle uuden kokonaisuuden.
Raiders ei tee aiemmista peleistä vanhentuneita
GameSpot painottaa, ettei Splatoon Raidersin onnistuminen tarkoita sitä, että aiemmat yksinpelikampanjat olisivat olleet heikkoja. Päinvastoin, jokainen Splatoon-peli on tuonut sarjaan uusia ideoita, joita Raiders jalostaa edelleen.
Julkaisun mukaan Raiders voidaan nähdä koko pelisarjan tähänastisen kehityksen huipentumana – ei aiempien pelien korvaajana. Vaikka pelaajilla voi olla omat suosikkinsa, yksi asia on arvion mukaan selvä: Splatonin yksinpelit ovat olleet laadukkaita alusta asti, eivätkä vain moninpelin sivutuote.